Lapsen oikeudet

Lapsen oikeudet ovat lähtökohta, kun perheelle tarjotaan julkisia palveluja, tukea ja apua. Lapsen oikeudet vaikuttavat myös käsityksiin vanhemmuudesta, perheestä ja kasvatuksesta.

Lapsen oikeuksien sopimus lähtee siitä, että vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla ja huoltajilla. Yhteiskunnan on kuitenkin pyrittävä tukemaan vanhempia ja huoltajia tässä tehtävässä. Perheille on annettava tarpeellista apua riittävän varhain.

Lapsen oikeuksien yleissopimus

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Kaikille lapsille kuuluu oikeus kasvaa ja käydä koulua sekä leikkiä ja osallistua.

Jokaisella lapsella on oikeus myös suojeluun ja huolenpitoon. Kaikki lasten oikeudet on koottu Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla siitä riippumatta, mikä on heidän taustansa, kuten kansallisuus, uskonto tai perheen varallisuus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Sopimuksen ovat hyväksyneet lähes kaikki maailman valtiot. Suomessa lapsen oikeuksien yleissopimus tuli voimaan vuonna 1991. Sopimus on yhtä sitova kuin laki, joten se velvoittaa valtioita, kuntia, viranomaisia, lasten vanhempia ja muita aikuisia aivan kuten muutkin lait.

Yhdessä lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa Suomen omat lait turvaavat lasten oikeuksia. Suomen lainsäädännössä on useita lakeja, joiden mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja kaikista on kannettava vastuu tasapuolisesti.

Lait tukevat lapsen oikeuksien sopimusta

Lapsen oikeuksien sopimus on yhtä sitova kuin laki. Valtioiden, kuntien, lasten vanhempien ja muiden aikuisten pitää noudattaa sopimusta.

Sopimuksen lisäksi lasten oikeuksia turvaavat Suomen omat lait. Suomessa on useita lakeja, joiden mukaan lapsia pitää kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä.

Lapsen etu on tärkein

Kaikissa lasta koskevissa päätöksissä on aina otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun määrittely voi olla vaikeaa, koska eri ihmisillä saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi lapselle hyväksi.

Lapsen etu ei välttämättä tarkoita sitä, että päätökset ja ratkaisut tehtäisiin aina niin kuin lapsi itse tai hänen vanhempansa haluaisivat. Lapsen mielipide on tärkeä asia, kun punnitaan lapsen etua, mutta lapsen mielipide ja lapsen etu eivät välttämättä ole sama asia.

Lapsi saa osallistua

Tärkeä lapsen edun periaate on, että lapsi voi itse olla mukana käsittelemässä ja suunnittelemassa häntä koskevia asioita. Lapselle pitää selittää riittävästi, mistä ollaan päättämässä ja miksi, jotta hän saa muodostaa ja ilmaista oman näkemyksensä asiasta. Jokaisella, myös lapsella, on aina oikeus osallistua omien asioidensa käsittelyyn. Siinä ei ole ikärajaa.

Lasta ja hänen mielipiteitään ja toivomuksiaan kuunnellaan niin, että hänen ikänsä ja kehitystasonsa otetaan huomioon. Esimerkiksi pienen lapsen tuntemuksia voidaan selvittää siten, että hänen käyttäytymistään tai leikkejään havainnoidaan. Isommalle lapselle työntekijöiden on kerrottava asiat niin, että lapsi pystyy ymmärtämään ne.

12 vuotta täyttäneellä lapsella on monessa asiassa jo puhevalta. Puhevalta tarkoittaa sitä, että lapsen mielipide on otettava huomioon häntä koskevissa asioissa samalla tavalla kuin aikuistenkin. Se, että lapsi osallistuu häntä itseään koskevien asioiden käsittelyyn, ei merkitse sitä, että lapsi itse saisi päättää. Aikuisten velvollisuus on tehdä päätökset ja ottaa niistä vastuu.