Lastensuojelun asiakkaana

Lastensuojelutoimet perustuvat lakiin

Lastensuojelulain mukaan vanhemmat ja muut huoltajat ovat ensisijaisesti vastuussa lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta, mutta tähän tehtävään heillä on oikeus saada apua yhteiskunnalta.

Ensisijaisesti yhteiskunnan tavoitteena on tukea apua tarvitsevia perheitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vanhemmat kykenevät suoriutumaan kasvatustehtävästään itse.

Jos vanhemmat tai huoltajat eivät jostain syystä pysty huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, on Suomessa yhteiskunnan velvollisuus puuttua perheen tilanteeseen. Tällöin lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen hyvinvointi. Aina apu ei siis ole vapaaehtoista, vaan lastensuojelulaki määrää, että lastensuojeluviranomaisten täytyy ryhtyä tietyissä tilanteissa toimiin lapsen suojelemiseksi.

Suomessa kaikki lastensuojelutoimet on määritelty lastensuojelulaissa. Tämä tarkoittaa, että lastensuojelun viranomaisen toiminta ja päätökset perustuvat aina lakiin. Lastensuojelulaki koskee kaikkia maassamme olevia lapsia siitä riippumatta, mikä on heidän taustansa.

Lapsen etu ja osallisuus lastensuojelussa

Lastensuojelun lähtökohta on aina lapsen etu. Tämä tarkoittaa, että kaikissa lasta koskevissa päätöksissä työntekijöiden on arvioitava, mikä on juuri tämän lapsen kannalta paras ratkaisu tässä elämäntilanteessa.

Laissa on lista asioista, joihin lastensuojelun sosiaalityöntekijän on kiinnitettävä huomiota, kun hän arvioi, toteutuuko lapsen etu. On mietittävä esimerkiksi, miten eri ratkaisut turvaavat sen, että lapsen läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet säilyvät, tai miten tuetaan lapsen kielellistä, kulttuurista ja uskonnollista taustaa.

Työntekijä arvioi lapsen etua lain mukaan, joten joskus lastensuojelun työntekijät joutuvat tekemään päätöksiä, joista vanhemmat tai lapsi ovat eri mieltä.

Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä itseään koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Myös lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide ja otettava ne huomioon.

Lain mukaan 12 vuotta täyttäneellä lapsella on lastensuojelussa puhevalta. Puhevalta tarkoittaa sitä, että lapsen mielipide on otettava huomioon lastensuojelua koskevissa asioissa samalla tavalla kuin aikuistenkin. Hänellä on oikeus tutustua asiapapereihin, jotka koskevat häntä itseään, ja häntä on kuultava virallisesti, kun tehdään päätöksiä. Hän voi hakea apua, vaatia palveluja ja vastustaa häntä koskevia päätöksiä. Hänelle on annettava tieto tehdyistä päätöksistä ja mahdollisuudesta valittaa päätöksistä.

Vanhempien oikeudet ja velvollisuudet lastensuojelussa

Pääsääntöisesti vanhemmilla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta ja muista lasta koskevista asioista. Päätöksiä tehtäessä on kiinnitettävä huomiota myös lapsen mielipiteeseen. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien aikana vanhemmilla on oikeus päättää kaikista lapsen asioista. Avohuollon tukitoimilla tarkoitetaan perheelle järjestettyjä palveluja, jotka tukevat ja auttavat lapsia heidän asuessa kotona. Lain periaate on, että kun lapsen asioihin puututaan, on pyrittävä hyvään yhteistyöhön vanhempien kanssa. Vanhemmilla on aina oikeus päättää lapsensa uskonnosta ja uskonnollisesta kasvatuksesta.

Vanhemmuus ei missään tapauksessa lopu lapsen huostaanottoon ja sijoitukseen, mutta tällöin vanhempien päätäntävaltaa rajoitetaan. Vanhemmat ovat edelleen lapsen huoltajia, mutta lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta ja huolenpidosta päättää kunnan sosiaalitoimi. Päätökset pyritään edelleen tekemään yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhemmilla on huostaanoton ja kiireellisen sijoituksen aikana oikeus saada tietoa lapsensa asioista ja pitää lapseen yhteyttä. Vanhemmilla on myös oikeus saada tietää, mitä heistä on kirjattu ja miten on perusteltu tehtyjä toimia.